Eletään lokakuun loppua vuonna 2018, kun joukkueen kausi 2/18, on juuri päättynyt hyvin odotetusti puolivälieriin Manhattanin porskuteltua rutiininomaisesti jatkoon. Pitkä ja kivinen kausi on saatu viimein päätökseen, jota ovat vaivanneet epäaktiivisuus ja yksinkertaisesti kiinnostuksen lopahtaminen on vaivannut suurta osaa pelaajista koko kauden ajan. Lopettamisilmoitukset on ilmoiteltu ja joukkue on lopettelemassa toimintaa. Osa pelaajista haikailee uusia tuulia uralleen ja saakin tarjouksia muista seuroista, mutta kuitenkin pieni kipinä hyvin sujuneesta loppukaudesta herättää kysymyksen, mitä jos sittenkin vielä? Niin se vain sitten jatkui ja lopputulemana pelaajien kaulaan ripustettiin lähes kolme kuukautta myöhemmin kultaiset mitalit merkiksi Superliigan mestaruudesta.
Miten tähän sitten tultiin? Kauden 2/18 otteet eivät todellakaan enteilleet hyvää menestystä tulevaa kautta ajatellen. Etenkin, kun joukkueeseen piti tekohengityksen lailla luoda uskoa ja löytää kadoksissa ollut motivaatio lähes täysin tyhjästä. Pitkään joukkueen peräsimessä luutinut Jamo kysyi kiinnostaisiko lähteä aisapariksi vetämään myöhemmin myös Jamoloopsina tunnettua joukkuetta uutta kautta kohti. Kättä lyötiin päälle ja sovittiin, että tämä kausi hoidetaan eri tavalla kuin muutamat edelliset. Ensimmäinen korjauksen kohde oli joukkueen aktiivisuus. Miten saada pelaajat taas kiinnostumaan pelistä, jota on pelattu parin viime kauden ajan hyvinkin epäaktiivisesti? Sovittiin kuitenkin, että yritetään. Seuraavana päivänä joukkueen johto sai hieraista päivän päätteeksi silmiään. Ensimmäinen ilta ja viisi pelattua harjoitusottelua ja samaa oli luvassa jatkuvasti lähestulkoon kauden loppuun asti.
Erilaisia persoonia, eri ikäluokista ja etenkin erilaisia pelityylejä. Mitenkä tämä koko soppa saataisiin yhteneväiseksi joukkueeksi? Monet kerrat päätä lyötiin seinään, otettiin välillä melko kovallakin kädellä yhteen, mutta se tärkein säilyi, eli halu voittaa ja menestyä yhdessä. Runkosarjan lopullisena sijoituksena oli A-lohkon neljäs sija ja playoffeihin haettiin vauhtia säälikierroksilta asti. Usko omaan tekemiseen vahvistui peli peliltä ja lopputuloksena oli lähes näytöstyyyliin marssiminen finaaleihin haastamaan hallitseva mestari.
10.2.2019, ketkä lähtee kesällä mökille mestaruussaunaan? Uskoa on puhallettu sen verran joukkueeseen, että se alkaa jo räiskyä yli. Torstaina vasta neljän päivän kuluttua käynnistyisi kauden 1/2019 finaalit ja mestaruussaunaa aletaan jo lämmitellä. ”Pitäisiköhän ensin pelata ennen kuin mitään saunoja lämmitellään?”, ”Tän tietää miten tässä käy, jos ruetaan luulemaan jotain”, ”Kyllä me nyt v**** se mestaruus otetaan!”, ja niinhän me otettiinkin. Usko omaan pelisysteemiin ja tekemiseen ei päässyt horjumaan tippaakaan, vaikka finaaleiden ratkaisevassa viidennessä ottelussa käytiin jo häviöllä.
Liigaotteluiden pienimuotoinen jännitys, hyvä taso ja halu näyttää mihin pystyy on se syy minkä takia tätä peliä jaksaa vielä pelata. Pidetään se mielessä vielä jatkossakin ja nautitaan peleistä. Tulevalla kaudella kokoonpanojen muodostama yhteisö on reilut 300 pelaajaa. Peli kiinnostaa vieläkin siis jossain määrin ja pidetäänkin se niin. Tsemppiä ja mukavia kokemuksia kaikille ensi kauteen!