Superliigan ilme koki kohennuksen uusien sivujen myötä, mutta samaa ei voida sanoa sisällöntuoton osalta. Onneksi alkukaudesta ollaan saatu sisältöä ulos, mutta ennakot loistavat tällä kertaa poissaolollaan liigan ja 1. divarin osalta. Ennakoiden tai analyysien tekeminen ei itsessään ole raskasta, mutta samojen teesien toisto kaudesta toiseen tekee niistä yllättävän raskaita. Podcastit olivat alkuun piristävä muoto tuottaa sisältöä, mutta kahden kauden aikana konsepti on jäänyt paikalleen, eikä uusia näkökulmia tai kundeja olla saatu tuotua mukaan. Podcastit alkavat vähitellen toistamaan itseään, eikä asiaan auta myöskään se, että omalla kohdallani tuoreimmat tiedot joukkueiden peliesityksistä tai voimasuhteista pohjautuvat parin kauden taakse. Väsyneitä jargoneita on raskasta tehdä sekä pidemmän päälle varmasti myös kuunnella. Yritetään tulevaisuudessa kehittää tätäkin taas eteenpäin ja kaikki uudet ideat ovat tervetulleita. Tämä kauden alun katsaus menee tilastoscouttauksena, mutta käydään seuraavassa läpi, miten eri sarjatasoilla kausi on lähtenyt käyntiin.
 
Annoimme viime kaudesta tuttuun tapaan joukkueille ensimmäiselle jaksolle laajemman haarukan pelata otteluita ja tämä tarkoittikin jälleen sitä, että nyt jo hieman alle puolet joukkueista ovat paketoineet 40 prosenttia kaudestaan kahden ensimmäisen viikon aikana. Etenkin joulunalusaikaan tämä ei ole välttämättä ollenkaan huono asia, mutta herättää kysymyksen siitä, onko nykyinen kausirunko oikean mittainen tai onko pelejä sopiva määrä? Onko sitten kyse siitä, että pelihaluja olisi tarjottua enemmän vai siitä, että runkosarjapelit halutaan pelata mahdollisimman nopeasti pois alta. Nykyinen standardi runkosarjapelien määrälle pyörii pitkälti 22 ja 25 välillä, mutta pohdinnan arvoista voisi olla se, olisiko sitä kenties tarpeen mukaista jatkossa nostaa. Kääntöpuolena on toki joukkueet, joille tuottaa tuskaa kolmen ottelun viikkotahti, mutta nämä porukat näyttäisivät edustavan selkeää vähemmistöä tämän päivän kiekossa.
 
Pelitapahtumien osalta alkanut kausi on tarjoillut hyvässä suhteessa niin onnistumisia kuin orastavia floppejakin. Aloitetaan perkaaminen itseoikeutetusti korkeimmalta sarjaportaalta eli liigasta. Älä jaksa on ottanut toiselle Superliigakaudelleen komennon heti runkosarjasta lähtien. Viime kaudellahan joukkue pelasi jo ihan kohtalaisen runkosarjan, mutta tällä hetkellä tilastosivulta löytyy ensimmäisen 11 ottelun jälkeen ainoana pistemenetyksenä jatkoaikatappio kauden avauksesta ja joukkue painelee vakuuttavassa 10 ottelun voittoputkessa. Onko ilmassa revanssihenkeä hävityn finaalin jälkeen ja joukkue on ottamassa omansa jo heti runkosarjasta alkaen. Viime kauden finaaliuusintakin nähtiin heti kauden alkuun, kun älä jaksa kaatoi Manhattanin, jonka peli onkin yskinyt runkosarjan ensimmäisellä puolikkaalla. Tappioita on kertynyt Manhattanille runkosarjan aikana nyt jo enemmän kuin viime kaudella yhteensä. Mestaruuskrapulassa on kuitenkin ymmärrettävää, että todellinen focus on vasta pudotuspeleissä ja kauden ensimmäisistä runkosarjapeleistä on turha tehdä vielä pitkiä johtopäätöksiä. Sijoitusarviossa kärkikolmikkoon povattiin lisäksi pitkän tauon jälkeen liigakaukaloihin paluun tehnyttä PePoa, mutta alkukauden otteiden jälkeen relevantimpi kysymys kuuluukin, onko PePo edes pleijarijoukkue. No tähän on helppo antaa nopea vastaus, että tietenkin on. Selvää on kuitenkin se, että PePon peli ei ole vakuuttanut runkosarjan ensimmäisten kuuden ottelun osalta. En kuitenkaan laske sekuntiakaan sen varaan, etteikö joukkue selvittäisi itseään helmikuun matseihin, mutta tähän mennessä nähdyn pelin tulee parantua huomattavasti, jotta PePo voidaan laskea mukaan mestaruuskamppailuun.
 
Edellisen kauden päätteeksi divarista nousseista joukkueista molemmat ovat aloittaneet kautensa melko odotetusti. Löylynheittäjät on kuitenkin pystynyt haastamaan aivan liigan kärkijengejäkin ja taistellut tosissaan pisteistä kauden ensimmäisissä otteluissa. Etenkin alempaa keskikastia vastaan he pelaavat käytännössä jokaisessa kohtaamisessa kuuden pisteen otteluita putoamiskarsintoja vastaan, sillä sijoilla 10-13 tuskin tulee olemaan suuria piste-eroja. Toinen edelliskaudelta noussut joukkue, Bull’s Hit, aloitti kautensa kunnianhimoisesti mittaamalla tasonsa heti tuplapeleillä viime sesongin finaalikaksikkoa vastaan. Odotettavasti näistä otteluista ei ollut Bull’s Hitille pisteitä jaossa, mutta toivottavasti nämä tappiot eivät syöneet avoimesti liigapaikkaa vastaan kapinoineen härkälauman pelihuumoria, sillä ensimmäiseltä jaksolta heiltä jäi yksi ottelu pelaamatta.

1. Divarissa vakuuttavinta suoritusta alkukauden osalta teki Sweden. Ennestään nimivahva kokoonpano vahvistui entisestään kauden alettua ja heille voitiinkin asettaa jo ennakkosuosikin viittaa ainakin kamppailussa oman lohkonsa kärkisijoista. Tahti olikin ensimmäisten otteluiden osalta vastustajille kylmää, mutta joulukuun kolmantena Swedenin voittojuna hyppäsi sivuraiteille. Sitä ennen oli kaatunut divarin muut kärkeen ennakoidut joukkueet, mutta tiistai-ilta oli Swedenille hankala ja neljästä ottelusta pistesaldo kasvoikin vain kolmen pisteen verran nihkeän 1-0 voiton myötä. Pidän ruotsalaisia silti ennakkosuosikkina ainakin lohkonsa runkosarjan voittoon, mutta tämän kolmen tappion putki oli hyvä osoitus siitä, että divarissa tällä kaudella lähes jokaisella nipulla on mahdollisuudet kaataa yksittäisessä ottelussa kärkipään jengit. A-lohkon kärkikamppailuun povattiin myös Kansas City Chiefsia, mutta nahkasoikion kumikiekkoon vaihtaneella porukalla kauden alku ei ole ollut yhtä vakuuttava. KCC teki niin ikään merkittävän pelaajasiirron kauden alettua, mutta tulosta ei ole vielä tullut odotetusti. Äkkiseltään heidän kokoonpanoa katsoessaan tuntuu erikoiselta, miten voittosarake on karttunut ainoastaan selkeästi heikommin sijoitettuja joukkueita vastaan, mutta Kansas City Chiefsin pelillinen petraus nähdään varmasti vielä ennen runkosarjan puoliväliä.
 
B-lohkon puolella juusot on tekemässä nousua divarin alemmasta keskikastista kohti kärkeä. Kauden yhdeksään ensimmäiseen otteluun on mahtunut ainoastaan kaksi tappiota ja ensimmäisen reilun kolmanneksen jälkeen juusot onkin vakuuttavasti mukana kamppailemassa aivan lohkon kärkisijoista. Etenkin Kamloops Blazerista naaratun kaksikon avulla juusot on pelaamassa itseään varteenotettavaksi vastustajaksi jokaiselle tämän kauden divarijoukkueista. Ennen kauden alkua yksittäisenä asiana herätti varmasti eniten huomiota Godsentin sijoittaminen oikeaan sarjaportaaseen. Alkuun divaripaikka tuntui kaukaiselta ajatukselta heidän edellisen tykkikautensa jälkeen liigassa, mutta perusteltujen selvitysten ja arvioiden jälkeen heidät kuitenkin sijoitettiin paluun jälkeen 1. divariin. Alkukauden osalta tämä ratkaisu on vaikuttanut oikealta. Godsentin peli ei ole löytänyt samoille urille, joilla voitettiin pari kautta takaperin liigan runkosarja, mutta tämä ei ole kuitenkaan missään nimessä syy aliarvioida heitä. Voidaan pitää lähes faktana, että Godsent tulee parantamaan peliään kauden edetessä ja olemaan mukana helmikuussa kamppailemassa paikasta nousukarsinnoissa.

2. Divarin puolella pelitahti on ollut hurjaa. Käytännössä jokainen joukkue on pelannut yli kolmanneksen runkosarjasta ensimmäisten viikkojen aikana ja merkittävä osa on saavuttanut jo puolivälin. Näistä joukkueista etenkin Renegades on yllättänyt positiivisesti sijoitusarviot ja johtaakin runkosarjaa kauden taitekohdassa. Noin sijojen viisi ja kuusi paikkeille arvioitu nippu on kompastunut kauden aikana vain muutaman kerran lähinnä muita kärkijoukkueita vastaan, mutta on toisaalta pystynyt myös kaatamaan sijoitusarvioissa itsensä yläpuolella olleita nippuja vakuuttavasti. Saman tahdin jatkuessa on hyvin mahdollista, että ensi kaudella nähdään derby-otteluita Obsessivea vastaan sarjaporrasta ylempänä. Paluumuuttajana 2. divarissa kauden heikosti aloittanut Skavaböle B.K. on saanut sesongin edetessä pelinsä uomiin ja onkin hävinnyt synkän alkukauden tappioputken jälkeen vain kertaalleen. Skavaböleä odotettiin taistelemaan tiukasti viimeisestä pudotuspelipaikasta, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että joukkue on enemmin mukana kotietua havittelemassa. Pitkän matkan Superliigan yhden sarjaportaan järjestelmästä lähtien kulkeneelle Skavabölelle suon ainakin itse menestystä tämän kauden osalta.
 
HC Spartak Moscowin viime kauden lennokkaasta runkosarjasta ei ole seurannut nyt kuluvalle kaudella muuta kuin vauhtia seuran pyöröoviin. Pelaajaliikenne on ollut värikästä ja jengiä on tullut samaan tahtiin sisään kuin on myös hetken päästä lähtenytkin. Pitkin alkukautta Spartak vahvisti joukkuettaan ihan nimekkäillä jätkillä, mutta päätyi lopulta ulostamaan kerralla lähes puolet kokoonpanonsa pelaajista. On mielenkiintoista nähdä, miten 2.0 HC Spartak Moscow tulee pelaamaan loppukaudesta. Toinen mielenkiintoinen seikka löytyy sisarjoukkueiden Kiekon Tulevaisuuden ja Kiekon Vastaisuuden esityksistä. Vielä kaudella 2/19 nämä kaksi joukkuetta pelasivat vastakkain 2. divarin finaaleissa ja Kiekon Vastaisuus kävikin koittamassa siipiään 1. divarin puolella. Kausi jäi kuitenkin kokeiluksi ja seurauksena oli hissiliike sarjaporrasta alemmaksi. Nyt nämä joukkueet ovat saavuttaneet yhteensä kauden ensimmäisistä 16 ottelusta vain seitsemän pistettä ja miehittävät 2. divarin kahta viimeistä paikkaa. Vielä kauden 2/19 aikana molemmissa joukkueissa pelasi paljon Kiekon pariin palanneita pelaajia, mutta nyt nopealla vilkaisulla molemmat joukkueet koostuvat lähinnä oikeasti pelin aloittelijoista tai vähemmän peliä pelanneista, joten sarjasijoitukset ovat ymmärrettäviä.
 
Vaikka leijonanosa runkosarjasta onkin pelattu jo tässä kohtaa, niin vielä on mahdotonta julistaa minkään sarjaportaan pudotuspelijoukkueita. Muutamat jengit ovat näissä paikoissa jo tiukasti kiinni, mutta yhdenkään nipun peli ei ole vielä tässä kohtaa ainakaan täysin menetetty. Runkosarjan ohelle lisää mielenkiintoa tuo varmasti Classic Cup, jossa joukkueet pääsevät lunastamaan puheitaan sekä pelaamaan kieltämättä viihdyttävämmän pelinopeuden parissa.

Löylyn