Takaisin kiekon rautavaltaistuimelle palannut Manhattan kuittasi mestaruuden itselleen viime kauden päätteeksi. Hienot ja tasokkaat playoffit, joissa kauden yllättäjäjoukkue EHC Yläbörsä laittoi jlon kipparoiman Oklahoma City Thunderin todella tiukille puolivälierissä, kun se sai venytettyä sarjan aina viidenteen ja ratkaisevaan otteluun. Vanhat kehäketut kuitenkin löysivät rutiininsa silloin, kun sitä eniten kaivattiin ja jatkoivat finaaleihin ilman suurempia epäselvyyksiä.
Mitä viime kaudesta kuitenkin jäi päällimmäisenä mieleen? Olivatko ne edes liigan sisällä tapahtuneet asiat vai paljon keskustelua aiheuttaneet autoplay pelien ”sekoittaminen”, Bogdanin kiekkoilijoita yhteen tuonut Grail Quest tapahtuma Turussa vai todella kovilla kierroksilla käyvä Classic keskustelu. Monesta asiasta paljon porua suuntaan, jos toiseen. Niin kuin postin lakko tai Teemu Pukin tyrehtyneet maalihanat Valioliigassa, on nämäkin asiat jakaneet mielipiteitä ja kannattajiaan omiin leireihinsä. Classic keskustelu on vellonnut enemmän ja vähemmän kiekkoilijoiden viikoittaisten polttavien puheenaiheiden keskiössä siitä asti, kun se muutettiin nykyiseen nopeuteen. Vanhemman koulukunnan pelaajat tuntuvat selvästi kannattavan classicin palauttamista kiekon vallitsevaksi nopeudeksi.
Äänestyksiä ja eritoten huutoäänestyksiä discordissa. Mikä on kuitenkin tämän classicin todellinen totuus? Pinnalla vellova kiivas keskustelu peittää helposti alleen sen hiljaisen enemmistön joka on tyytyväinen nykytilanteeseenkin. 42 joukkuetta haki tälle kaudelle pelaamaan Superliigaan, eli ainakin jotkut asiat ovat selvästikkin hyvillä kantimilla. Classicilla tai ilman, kiinostavuus päästä liigan alaisten otteluiden piiriin on tässä ”kuolevassa” pelissä vaan nousussaan. Mikä pelinopeuden merkitys suuremmassa kuvassa todellisuudessaan sitten on? Tällä hetkellä ainakin liigan puolella pelaavien pelaajien osuus classicin kannattavuudessa on melko korkealla, joitain soraääniä myös divarin puolelta on kuulunut. Pelinopeuden muuttaminen onkin hieman kimuranttisempaa, jos se muutettaisiin vain korkeimmalle sarjatasolle ja jätettäisiin kaksi alempaa sarjaa nykyiselle hitaammalle pelimuodolle. Etenkin, kun joukon vastakaiku pelinopeuden muuttamiseen classiciksi, kiekon vallitsevaksi nopeudeksi tuntuu junnaavan paikoillaan. Korrelaatio hitaiden harjoitusotteluiden ja nopeiden liigamatsien yhtälössä on jokseenkin hankala. Tällä viikolla classic pelinopeutta oltiin päästy kokeilemaan muutamien tiimipelien verran, mutta tämäkin oli mahdollista vain eräänlaisen koodausvirheen vuoksi. Itselleni herääkin kysymys, voidaanko pelinopeutta oikeasti vaihtaa liigaan pysyvästi, jos ei ole mitään vankempaa pohjaa sille pelin muilla osa-alueilla?
Noussut yhtseisöllisyys on pistänyt ilahduttavasti omaan silmääni nykyisessä trendissä. Bogdanin operoima Grail Quest saattoi pienen ryhmän kiekkoilijoita yhteen viikonlopun ajaksi Turkuun. Toisten pelaajien tapaaminen ihan kasvokkain oli jotain ainutlaatuista, mitä ei ole kiekon 15v historian aikana tapahtunut tällä tavoin vielä kertaakaan. Hienoja juttuja ja toivottavasti tämä oli vain alkusoittoa. Kiekossa vallitsevat pienet piirit pääsivät tällä tavoin hieman rikkoutumaan. Toivottavasti tämä uusi suunta toisi myös Superliigan podcasteihin uusia vierailijoita kertomaan omia näkemyksiään. Itselläni olisi vino pino pelaajia, joidenka ajatuksia kiekosta haluaisin kuulla, joten aikoja saa varailla allekirjoittaneelle niin tehdään jonkinmuotoisia haastatteluja!
Uuden kauden tuomat uudet kujeet tuovat mukanaan myös uusia juttuja. Muutamia viime kaudella keskustelua aiheuttaneita sääntöjä on muutettu pelaajaystävällisempään suuntaan ja suuri hakijoiden määrä mahdollistaa 1.divarin jakamisen kahteen eri lohkoon. Paljon otteluita, joulun ja uudenvuoden juhliminen keskellä kautta tuovat myös omat mausteensa tähän kauteen. Suuri hakijamäärä kertoo myös osaltaan sen, että jatkuvuus joukkueiden toiminnassa on paranemaan päin. Yhä useampi joukkue hakee kaudesta toiseen uudelleen, jonka myötä on alettu viritellä myös nousukarsintoja sarjojen välillä. Paljon puhetta olleesta kilpailullisuudesta saisi näin lisämausteen joukkueille. Mahdollisuus olisi oikeasti hienosti menneen kauden jälkeen nousta tavoittelemaan menestystä myös sarjaporrasta korkeammalta. Onko tämä vain haavekuva, sitä en tiedä. Kiekossa vallitsee kuitenkin jokseenkin erikoinen käsitys omien taitojensa mittaamisesta. Omalta mukavuusalueelta poistuminen tutusta ja turvallisesta on ison kynnyksen takana. Mieluummin pelataan hieman helpompia otteluita kauden ajan, kuin lähdettäisiin kehittymään ja mittaamaan omaa tasoa sarjaporrasta ylempää. Millä pelaajien asenteeseen saisi siis muutoksen, onko häviäminen ja vaikeuksien kohtaaminen oikeasti niin iso pala kakkua javapohjaisessa internet lätkässä? Onko Kytiksen kiekkovideoiden keskiössä olleesta Dreamista, eli unelmasta todellakin jo luovuttu?
