Superliigan kausi 3/18 huipentuu tiistaina 6.11 klo 20 alkaen, kun jäljellä on enää kaksi kovinta. Runkosarjan voittanut Kuolema lunasti asetetut ennakko-odotukset ja kohtaa finaalisarjassa jopa hieman yllättäen Phoenix Risingin, jonka vauhti on ollut hurjaa pudotuspelien aikana. Tiistaina kirjoitetaan joka tapauksessa uusi nimi Superliiga-kannun kylkeen, sillä mestaruus olisi molemmille ensimmäinen laatuaan.

Tie kohti finaalia

Kuolema lähti Superliigan debyyttikaudelleen monen papereissa ennakkosuosikkina ja onkin poikkeuksena muista suosikeista myös lunastanut nämä odotukset. Alkukaudesta diesel käynnistyi vähän hitaammin, mutta kauden huipennusta kohden peli on ollut kliinisen vakuuttavaa, vaikka runkosarjan viimeisten kierrosten aikana Kisastudio pääsi vielä uhkaamaan runkosarjan piikkipaikkaa. Puolivälierissä Kuolema kohtasi Lyhdynkeittäjät. Tähän sarjaan en laskenut Lyhdynkeittäjille todellista saumaa haastaa Kuolemaa, mutta toisessa pelissä Lyhdynkeittäjät väläyttivät hieman yllätysvalmiuttaan. Kuolema ei jättänyt kuitenkaan sarjan katkaisunhetkillä kavereille jossiteltavaa, vaan dominoivat sarjan nimiinsä Lyhdynkeittäjien perseilyn säestämänä. Välierien alussa Kuolema vaikutti joukkueena tavalliselta kuolevaiselta, mutta sarjan vanhetessa korostui entisestään Kuoleman kliininen ja virheetön pelaaminen. Suurin osa Pelicansin maaleista syntyi hyvien yksilösuoritusten jälkeen, eikä varsinaisesti pitkien pyöritysten tai kuvioiden päätteeksi. Kuolema puolestaan pystyi paremmin pakottamaan vastustajaa virheisiin, jolloin hyvien maalintekopaikkojen määrä koko sarjan aikana meni melko selkeästi Kuolemalle ja tämä oli avainasemassa, kun pelattiin maalin tai kahden otteluita.

Phoenix Rising on tunnettu pitkänlinjan joukkueena liigascenessä, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa taistelee tosissaan mitaleista tai saati mestaruudesta. Itselleni Phoenix on jo nyt kauden suurin positiivinen yllätys. Runkosarja meni Phoenixin osalta hyvin tavanomaisesti ja he pääsivät viimeiseltä sijalta suoraan pudotuspeleihin. Puolivälierissä Phoenixia vastaan asettui yksi suurimmista mestarisuosikeista ja kestomenestyjä SC Bern. Tämän sarjan pelejä en ikävä kyllä päässyt itse seuraamaan, mutta tilastojen perusteella ottelut vaikuttivat hyvinkin tasaisilta. Phoenix raivasi kuitenkin vakuuttavasti välieriin häviten vain yhden ottelun. Sarjan aikana Phoenix pystyi lähes nollaamaan liigan vaarallisimman hyökkäyksen ja tykittämään puolestaan omista paikoistaan tarvittavat maalit, kuten kolmannessa kohtaamisessa, jossa Phoenix heilutti verkkoa neljä kertaa laukoen kuitenkin vain seitsemästi kohti Bernin maalia. Välierästä Bearsia vastaan odotin erittäinkin tasaista sarjaa ja rahani olisin laittanut ehkä kuitenkin Bearsille, mutta en silti yllättynyt Phoenixin mennessä jatkoon. Puolestaan tavasta, jolla Phoenix harjasi tiensä finaaliin, olin erittäin yllättynyt. Sarja pakettiin kolmessa matsissa ja tehtyjen maalien keskiarvon ollessa yli 4,5 ja päästettyjen puolestaan hieman yli 0,5, voidaan puhua hyvin mielin jo dominoinnista. Nämä ovat pleijareissa lukuja, joilla voitetaan mestaruuksia.

Finaalisarjan avaintekijät

Kenellekään ei tule varmasti yllätyksenä se, että tilastojen valossa pudotuspelien kaksi parasta puolustusta kohtaavat toisensa finaalissa. Phoenixin kohdalla varsinkin mahdollisuus mestaruuteen on paljoltikin kiinni puolustuksesta. Phoenixin maalivahti on ollut aivan käsittämättömässä vireessä pudotuspelien aikana ja ottanut kiekkoja kiinni 90.7% varmuudella. Kiekko.tk:ssa maalivahtien virettä enemmän korostuu kuitenkin liikuteltavien pelaajien merkitys, joten Phoenixin puolustus on ollut eittämättä vireessä läpi pudotuspelien ja omissa on soinut vain noin kerran ottelua kohden. Nämä ovat hävyttömän kovia lukuja pudotuspeleissä ja tilastojen pysyessä ennallaan, voidaan Phoenix Rising nähdä hyvinkin nostelemassa kannua tiistai-iltana.

Kuoleman selkeänä vahvuutena on äärimmilleen viritetty joukkuepeli, jossa puolustaessa ei päästetä vastustajaa ilmaiseksi murtautumaan omalle alueelle ja hyökkäyksissä liikutaan synkassa siten, että kiekkoa siirrellään välillä hitaammin ja välillä nopeammin kohti hyökkäysaluetta. Kuoleman puolustustilastot eivät kalpene juurikaan vastustajaan nähden, mutta aivan samoille luvuille ei päästä, sillä verkko on soinut pudotuspeleissä noin kahden keskiarvolla ottelua kohden ja maalivahdin torjuntaprosentti on inhimillisempi 79.8. Hyökkäystilastojen osalta Kuolema pitää piikkipaikkaa pudotuspelien tehtyjen maalien määrässä, mutta niin myös laukausmäärässä. Tehottomuudesta ei voi syyttää joukkuetta, joka on iskenyt järjestäen neljä maalia ottelussa ja Lyhdynkeittäjien selkärangan katkettua myös kaksi yhdeksän maalin peliä, mutta silti laukaisutarkkuudessa Kuolema on kuitenkin pudotuspelien keskikastia.

Olisin halunnut kirjoittaa tähän kohtaan, että Phoenix saattaa kaatua tarkassa finaalisarjassa tehottomuuteensa, mutta se tuntuisi hölmöltä, kun Phoenixilla on jopa selkeästi parempi maalintekoprosentti pudotuspeleistä vastustajaansa nähden. Laukaisumäärä on noin puolet pienempi kuin Kuolemalla, mutta maaleihin suhteutettuna ero kaventuukin jo huomattavasti. Tämä lupaa hyvää Phoenixille, sillä varsinkaan Kuoleman puolustusta vastaan, ei ole varaa tuhlailla jos lapaa saa vapaaksi. Huolenaiheena on kuitenkin se, että Phoenixin aikaisemmat vastustajat ovat olleet lähtökohtaisesti vähemmän puolustusorientoituneita ja silti vetomäärät ovat jääneet lähes puoleen Kuolemasta, eli miten käy, kun Kuolema peittää ne vähätkin laukaisulinjat.

Vaikka aikaisemmin kehuinkin Kuoleman yhteispeliä, niin oikeastaan hyökkäyksiin lähdöissä on se hetki, jolloin Kuolemaa voi hyvällä karvaamiselle horjuttaa. Pelin avaaminen on nopeilla ja lyhyillä siirroilla onnistuessaan tehokasta, mutta samalla horjuvaa, jos paine pystytään antamaan riittävän tehokkaasti ja peittämään mahdollisuudet nopeaan lähtöön omalta alueelta. Ajoittain tuntuu siltä, että niinkin varmaa peliä kuin Kuolema pelaa, niin kovan paineen alla virheherkkyys kasvaa suhteessa nopeasti. Näin tapahtui esimerkiksi 3. välierän jatkoajalla, jolloin Pelicans sai sarjan ainoan voittonsa Kuoleman tehdessä virheen peliä avatessaan paineistettuna.


Yksilöt joukkuepelin takana


Jos mennään syvemmälle tarkastelemaan yksilöitä, niin Kaakkuri on ollut ehdottomasti isoimpia onnistujia näiden pleijareiden aikana. Itse olen pitänyt kaveria vuosien takaa enemmän peliä tasapainottavana pelaajana, mutta Kaakkuri on upottanut maaleillaan ensin SC Bernin ja sen jälkeen löi naulan Bearsin arkkuun käsittämättömillä seitsemällä maalillaan välierän ratkaisevaan otteluun. Runkosarjan jälkimmäisellä puolella remmiin hypännyt Urgik on mielenkiintoinen osa Phoenixin peliä. Välillä Urgikin näkee seilaavan varjojen mailla suuren osan pelistä, mutta ratkaisuhetkillä hän on se, joka saattaa auttaa joukkueensa kuin varkain voittoon. Phoenixin hyökkäystrioa täydentää teppo223, joka on Djangoa kompatakseni pelannut pudotuspelit erittäin tärkeässä tasapainottavassa roolissa. Janecky2:sen kohdalla minun piti hetki miettiä uudestaan, kun aloin hahmottelemaan Phoenixin kokoonpanoa, sillä muistan itse kaverin paremmin hyökkäävästä roolista, mutta tällä hetkellä Janecky2 on vakuuttanut varmuudellaan puolustuksen lukkona. Ehkä tässä kokoonpanon monipuolisuudessa piileekin se Phoenixin salaisuus menestykseen.

Kuolemalla on puolestaan laittaa askiin Nico, joka on pienellä otannalla ehkä liigan dominoivin tasapainottava pelaaja. Nico on yksilönä joukkueen yksi näkyvimmistä pelaajista ja toimivan joukkuepelin kulmakivistä, eikä pelkästään pelipaikkansa takia. Hyökkäyksessä Kuolemalla häärää perälä-Falco -kaksikko, joista molemmat ovat ratkaisuvalmiuksillaan äärimmäisen vaarallisia. Molemmat herrat tekevät tulosta tasatahtiin, eikä kummankaan perään voi laittaa jatkuvaa vartiointia luottaen siihen, että saisi näin tyrehdytettyä vastustajan tehokkuutta. Djangoa ei puolestaan näe montaa kertaa ottelun aikana kuljettamassa kiekkoa oman alueen ulkopuolella, mutta puolustuspään pelaamisessa kaveri on puolestaan ajoituksissaan lähes poikkeuksetta virheetön.

Joukkueiden kuulumiset finaalin alla

Kuoleman the grandfather Django on ollut toistaiseksi tyytyväinen joukkueensa esityksiin ja peli-ilmeeseen pudotuspeleissä.

- Toistaiseksi pleijarit on sujunut suurin piirtein niin kuin odottelinkin; paria hyvää peliä meillä seuraa yleensä notkahdus ja peli puuroutuu helposti. Tänne asti päästy niin ei voi kuitenkaan liikaa valittaa. Meidän vahvuus on ollut joukkuepuolustus käytännössä aina. Kukaan ei palaa omiin päin selkä suorana. Ehkä maltillisuus on toinen, mulla se on henk.koht. vähän heikkouskin, kun maltan enemmän kuin mihin kädet riittävät.

Vastustajan peliesityksiä Django on ehtinyt hieman seuraamaan.

- Sen verran scoutattu vastustajaa mitä pelaajistosta tunnetaan ja keskialue niillä tuntuu olevan erinomaisessa tasapainossa.

Kuoleman paras maalintekijä Falco on hyvin pitkälti samoilla linjoilla.

- Kuoleman runkosarja oli ajoittain raskas näin paljon pelaavalle, sillä taso heittelehti vähän sinne tänne. Olemme kuitenkin saaneet kohtalaisen hyvin tiivistettyä pakan, ja osittain sen ansiosta paikka loppupeleihin aukesikin. Pudotuspelit pelanneella nelikolla ollaan oikeasti saatu jotain fiksua aikaan.

Myös Falco antaa tunnustusta vastustajalle ja tiedostaa haasteet, joita finaalisarjassa voi olla edessä.

- Seurasin finaalivihun välieräsarjaa mitään sen kummemmin scouttaamatta. Ihan käsittämättömän tiukka nippu sinne on kauden aikana muodostunut. Meille on ollut ongelma saada luovuutta yläpäähän, joten Phoenixin tarkka puolustus tulee olemaan suuri haaste.

Kuitenkin finaalipäivän aaton aattona Falcon fiilis on luottavainen ja tyytyväinen jo saavutettuun menestykseen.

- En osaa sanoa, millainen mitali kaulaan ripustetaan, mutta itse olen jo pelkästään palkintopallisijaan tyytyväinen. Nicon kiekonhallinta, perälän maalintekotaito, allekirjoittaneen rauhallisuus sekä Djangon varman päälle pelaaminen voivat toki saada ihmeitä aikaan. Sen vielä sanon, etten olisi voinut toivoa parempaa vastustajaa viimeisiin mittelöihin.

Phoenixin alakerran viimeisenä lukkona häärivä Janecky2:nen on ollut tyytyväinen joukkueensa esityksiin ja hitsautumiseen, mutta alleviivaa, että pelissä on vielä kehityskohtia.

- Pleijarit on lähteny meiltä ihan kivasti käyntiin. Runkosarjas oli vielä pelipaikat enemmän hakusessa, mutta nyt on löydetty hyvä balanssi tälle nelikolle. Vastustajien tehottomuutta käy eniten kiittäminen, että näinkin helpolla päästy tähän asti. Puolustuksessa pitää parantaa vielä reilusti, jos Kuolema halutaan kaataa.

Janecky2 on allekirjoittaneen kanssa pitkälti samoilla linjoilla joukkueensa keskeisistä pointeista finaaliin lähdettäessä. Kuitti lähtee myös kollegalle Kuoleman paidassa.

- Meidän vahvuudet toteutuessaan on kurinalainen puolustus ja tehokas viimeistely, joiden ansiosta voitetaan tai johon kaadutaan. Tosin toisessa päässä myös DJ kankeilemassa, joten en kuitenkaan liian huolissani ole.

Myös lähes 300:aan liigapeliin Phoenixin paidan ylleen pukenut teppo223 on ollut positiivisesti yllättynyt kuluneiden pudotuspelien suorituksiin.

- Poffit on ainakin toistaiseksi sujunut yli odotusten, kuten tuloksista voi nähdä. Itse poffeihin mentäessä ei ollut mitään suuria odotuksia (ainakaan itsellä), alkuun lähdettiin vaan haastamaan vastustajia tiukalla puolustuspelillä ja yritettiin rankaista kovalla kädellä paikoista. Kyseessähän on tosiaan eliitti-/superliigassa pisimpään pelannu joukkue, niin olisihan se mukava voittaa tämän jengin viimeisenä kautena (ainakin näiltä näkymin) se kuuluisa kultainen mitali.

Kuoleman kavereiden tapaan teppo223 jakaa tunnustusta vastustajalle ja välittää myös Kaakkurin terveiset.

- Vastustajaa ei ole sen tarkemmin scoutattu, mutta kyllä tilastoista voidaan nähdä, että kovia pelimiehiä on vastaan tulossa. Kaakkurilta vielä terveiset loppuun teamspeak keskustelusta: "Django pidähän pää pystyssä, koko ilta tulee".

Yhteenveto

Joukkueiden ensimmäistä kohtaamista kauden alussa on turha lähteä puimaan, sillä etenkin Phoenix marssitti jäälle hyvin erilaisen ryhmän kuin nyt nähtävissä finaaleissa. Puolestaan aivan runkosarjan loppupuolella molemmat joukkueet pelasivat samoilla kokoonpanoilla, kun millä voidaan heidän olettaa lähtevän tulevaan finaalisarjaan. Ottelu oli tilastojen valossa erittäin tasainen, mutta lopputulos merkattiin Phoenixille jopa selvin 4-1 -luvuin. Tästä voi totta kai vetää jo johtopäätöksiä, mutta annan silti itse runkosarjakohtaamiselle melko pienen painoarvon.

Jos aikaisemmin kirjoitin, että laskin Bearsin ennakkosuosikiksi Phoenixia vastaan välierissä, en ole enää yhtä varma siitä, että Phoenix lähtisi ainakaan selkeänä altavastaajana finaalisarjaan. Silti laittaisin rahani Kuolemalla, mutta parempi kohde voisi olla, että nähdäänkö game 5:nen. Sarja ei tule varmasti ratkeamaan kolmessa ottelussa ja on erittäin todennäköistä, että se venyy aina viidenteen asti. En myöskään odota näistä peleistä varsinaisia maali-ilotteluita, sillä molempien puolustukset vaikuttavat enemmän kuin valmiilta finaaleihin. Avainasemissa tulee varmasti olemaan se, kumpi pystyy pitämään pelinsä paremmin kasassa pitkässä sarjassa ja kummalla on enemmän nälkää silloin kun maalipaikat aukeavat. Huomenna tiistaina siis klo 20 alkaen päästään nauttimaan näistä peleistä!